Keittiöpsykologi: Mielipiteet ja eriävät mielipiteet – Saako ilman leimakirvestä enää olla eri mieltä? Mitä on oikea sananvapaus?

Viime päivinä on ollut paljon julkista keskustelua sananvapautta koskevista asioista. Huomio kiinnittyy eri mieltä asioista oleviin. Miten eri mieltä olevaa maalitetaan ja tituleerataan.
Löytyy mitä kummallisempia kivoja lempinimiä. Asuinpaikkakin määritellään sen mukaan mitä mieltä asioista sattuu olemaan? Yleisin fiksu kysymys kuuluukin ”millainen sää siellä Pietarissa on”

Tässä viime aikoina olen huomannut että on muutama ”kuuma peruna” joista ei ainakaan julkisesti saisi olla eri mieltä.
Kolmen kärki.
Itänaapurin asiat
Oletko putinisti – ei olen isänmaallinen. ”Aijaa kannatat venäjää vai”
Maahanmuutto – ”en minä ole mitään erikoista huomannut. Ei meilläpäin mitään rähinää ole”
Kaikki koronaan liittyvä.
”Vieläkö sinä jaksat siitä jauhaa”
Tosin viimeksi mainittu on hieman laantunut.

Tässä on vielä sellainen erikoinen piirre että jos kaksi ihmistä on samaa mieltä vaikka kahdesta niin jos siitä kolmannesta onkin sitten eri mieltä niin jopa alkaa älämölö. Leimakirves heiluu.
Ennen fiksu asiallinen ihminenkin menee täysin pois tolaltaan.

Vähän selvennystä.
Minä olen näistä kaikista esimerkeistä eri kannalla kuin ns. valtavirta ja sen huomaa kommenteista kun tuon mielipiteitäni esiin täällä somen hiekkalaatikolla.
Varsinkin itänaapuri.
Asia josta ei saa olla eri mieltä tulematta leimatuksi milloin miksikin.
Kummallista. Tosin valtio ja valtamediat on saaneet tavallisen kansan aika kattavasti vihamoodiin ulostuloillaan.
Motto on Itä paha Länsi hyvä.
Riippumatta mitä taustalla tai historiassa, todellisuudessa on tapahtunut.
Lisäksi vaikka tämä tilanne on saattanut Suomen talouden kuralle niin osasta on silti vain hyvä asia että rahat annetaan muualle kuin omaan maahan.
Mutta tämän kun sanon tämän ääneen julkisesti niin alkaa järjetön polemiikki.

Maahanmuutosta tulee myös samaa. Jos kritisoi sitä nykyisessä muodossaan niin taas heiluu leimakirves. Oletko suvaitsematon tai rasisti ym. Kun asiat ei tule omalle tontille niin ”kaikki on hyvin eläköön monikulttuurisuus” hetkessä omat perinteet unohtuu ja itsetunto on nollissa.
Tarvitaan lisää ”osaajia” kun meillä ei muka ole työntekijöitä tarpeeksi. Mitä ne suomalaiset sitten siellä kortistossa tekee?

Nyt aamulla katsoin haastattelun joka laittoi miettimään ihan oikeesti.
Poliitikassakin mukana oleva nuori opettaja kertoo joukkotappelusta koulussa. Opettajat vaan katsoi vierestä kun oppilaat riehuivat. Kukaan ei mennyt väliin. Lisäksi hän kertoi kun oli siitä sekä myös tunnilla riehumisesta maininnut niin vastaus. Anna niiden olla se on niiden kulttuuria. Näytä vaikka Netflixiä tai muita kivoja videoita. Jos eivät halua oppia niin ei heidän tarvitse. Kyse oli lukioon menevistä oppilaista. Mietin vaan miten ne siellä pärjää ja millaisia aikuisia heistä kasvaa ”turvaamaan” suomen kansaa tulevaisuudessa. Järkyttävää.

Kolmas eli tällä hetkellä vähän vähemmän esillä oleva eli korona ja sen varjolla tehdyt toimet. Niistä ei vieläkään saisi puhua.
Eikä varsinkaan ongelmista joita ne aiheutti. Talous, ihmisten terveys jopa mielenterveys kärsi korvaamattomia vahinkoja. Mutta jos puhut ääneen olet taas joku ”denialiastihörhö”
Koska näitä ei saa koskaan unohtaa niin olen minä ainakin minä ylpeä hörhö.

Tässä en tietenkään yleistä. Koska eri puolilla maassamme on eri tilanteita. Ihmiset on erilaisia. Sekä loytyy oppilaita jotka ihan oikeasti haluaa opiskella ja ovat tyytyväisiä jos saavat apua esimerkiksi Suomenkielen kanssa jotta opiskelu olisi helpompaa. On hyviä opettajia joiden auktoriteetti riittää siihen ettei tunneilla riehuta. On fiksuja maahanmuuttajia jotka tekevät töitä ja elättävät sillä perheensä.
Joten yleistäminenkään ei ole fiksua.

Mutta mitä sananvapauteen tulee josta tämä kirjoitus lähti niin se on ikuisuuskysymys. Mikä on ihmisten kannanottojen estämisen syy jos ne poikkeavat hallitusten ja muiden päättäjien ”virallisesta kannasta”
Minusta päättäjät kokevat olonsa uhatuksi.
Heille on raha ja valta tärkeintä.
Ei se miten hyvin tai huonosti ihmiset voivat. Tai onko päätökset nyt aivan oikeita kun niitä hyviä päätöksiä ei viime aikoina ole esiin tullut.
Nyt kun on mahdollisuus tavallisen ihmisen saada äänensä kuuluviin niin se laittaa vallanpitäjien puntit tutisemaan.
Myös yritykset ja kaupungit eivät kestä negatiivista kritiikkiä vaan poistuvat kuvioista kuten viime aikoina on saanut somesta lukea. Ei riitä kantti.

Toki sananvapaus asettaa myös velvollisuuksia. Pitää miettiä onko ”rssänprkle” sittenkään niin fiksu vastaus. Tai jos tämä edellä mainitun lempinimen saanut vastaa samalla mitalla.
Sananvapaus myös velvoittaa. Se ei ole vihanvimmassa toisen haukkumista vaan asiallista keskustelua vaikka ollaankin eri mieltä. Mutta se on taitolaji.

Tässä taas tällä kertaa mitä somesta on jäänyt käteen viime päivinä.
Ollaan ihmisiksi vaikka ollaan vihaisia. Minusta kyynisenä ihmisenä rakkaus ei ole mikään sovinnon aikaansaaja mutta se on hyvä keino rauhoittaa maailmaa ja elämääkin. Itsestään on hyvä aloittaa. Rakasta itseäsi niin pystyt rakastamaan muita. Se on yksinkertaista.
Rauhaa rakkaat kanssakulkijat rauhaa.