Keittiöpsykologi: Suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on” Ihan kamalaa välillä kamalan ihanaa

Tämä kirjoitus ei perustu faktoihin vaan on omaa pohdintaani elämästä ja sen muuttuneista arvoista. Rahan mahdista. Kaiken hyvän kääntymistä pahaksi ja pahan hyväksi.

Tässä on viime aikoina tai oikeastaan jo viime vuosina on oikein urakalla romutettu kaikkea mikä on ihmisen elämässä luonnollista ja normaaliakin. Sellaista mistä ihminen on saanut voimaa ponnistaa eteenpäin.
Elämä on aina ollut kovaa. Jopa selviytymistä päivästä toiseen viikosta toiseen. Nälkää kärsitty kun luontoäiti antoi huonoja satoja.
Mutta se ei kuitenkaan ole ollut keinotekoista muovin, kemikaalien tai lääkkeiden kyllästämää.
Elämä oli luonnollista.
Elettiin vuodenaikojen rytmin mukaan. Eikä öisin tehty työtä vaan nukuttiin, levättiin päivän töiden jälkeen keräten voimia seuraavaan.
Elämä kulki kulkuaan.
Oli yksinkertaista mutta ihminen ei kaivannut kaikkea nykypäivän ihmiselle tarpeellista tai tarpeetontakaan vaan elettiin enemmän ihmisen kuin tavaran ehdoilla. Oltiin yksi tärkeä osa luonnon normaalia kiertokulkua. Synnyttiin, elettiin ja kuoltiin.
Tietysti oli sotia, katovuosia nälänhätää. Sairauksiakin oli kulkutauteja kuten niitä silloin kutsuttiin mutta ne eivät olleet mitään ”karanneita viruksia” tai salaisissa laboratorioissa kehitettyjä keinotekoisia sairauksia joita hoidetaan keinotekoisilla lääkkeillä. Luonto oli apteekki sekä joillain ihmisillä oli taito parantaa. He olivatkin arvostettuja henkilöitä ihmisten keskuudessa. Myös vanhaa ihmistä kunnioitettiin ja häneltä kysyttiin neuvoja kun oli jotain ongelmaa. Riidat ratkottiin mies miestä vastaan ja sitten lyötiin kättä päälle.
Naiset oli naisia ja miehet miehiä eikä mitään siltä väliltä.
Kun uusi ihminen syntyi niin ei häntä ei ensimmäiseksi myrkytetty kaikenmaailman ideologioilla tai lääkkeilläkään vaan lapsesta kasvoi aikuinen ilman että hänelle opetettiin että voi olla useita sukupuolia ja että niitä voisi sitten mielensä mukaan vaihtaa tarpeen vaatiessa. Vain ilmoitus riittää.
Jos syttyi sota niin voi ilmoittaa sitten että onkin nainen niin ei tarvitse lähteä sotimaan.
Tosin ennen miehet oli miehiä eikä pehmoleluja joita naiset käyttää ja heittää sitten menemään kun kyllästyy. Nykyään on kaikki heittänyt kuperkeikkaa eikä luonnollisuus enää ole muotia vaan ihminen on vaihtanut luonnollisen minänsä keinotekoiseen.

Näinä aikoina herää kysymys.
Onko yhteiskunta enää terveellä pohjalla. Tai maailma noin yleensä kun tätä menoa seuraa.
Tuossa alussa pohdin juurikin mistä olemme lähteneet alunperin liikkeelle. Yksinkertaisesta on tullut monimutkaista kiiltokuvaelämää.
Ulkokuori ratkaisee ei se mitä sisältä löytyy. Rahalla voi ostaa mitä vaan jopa omatunto on myytävissä kun tarpeeksi lyödään rahaa käteen. Kaikella on hintansa.
Tosin rahakin on nykyään illuusio. Jos ei sitä ole niin painetaan lisää.
Terveestä on tullut sairas ja sairaasta terve. Luonnon apteekin tilalle on tullut keinotekoiset rohdot. Kemiallisesti liukuhihnatuotteena tehtailtuja pillereitä myydään kovalla hinnalla. Saadaan ihminen riippuvaiseksi näistä kemiallisista myrkyistä
Luonnon oma apteekki on julistettu pannaan jopa vaaralliseksi.

Myös sota on muuttanut muotoaan. Ennen sekin oli määrätyllä tavalla yksinkertaista.
Teknologian kehityksen myötä siitä on tullut jollain tavoin julmempaa.
Salamyhkäistä. Miehet rintamalla ovat vain käyttötavaraa kun kaikki suunnittelu tehdään jossain suljettujen ovien takana.
Siellä missä ennen päällikkö komensi joukkojaan etulinjassa niin nyt nämä päälliköiksi itseään nimittävät istuvat turvassa jossain kabinetissa ja painavat nappia, tuijottavat tietokoneen näyttöä.
Kehitetään jatkuvasti lisää mahdollisimman tehokkaita tappomenetelmiä. Asekaan ei enää välttämättä ole edes fyysinen kädessä pidettävä ”pyssy” tai miekka vaan kauko-ohjattava ilmasta iskevä drone tai näkymätön virus joka levittää tappavaa tautia.
Ihmisen on vaikea suojautua vaaroilta joita hän ei näe.

Myös henkinen puoli on heikentynyt. Onko syynä sitten elämisen helpottuminen teknologian myötä tai ihmisen alati paisuva mukavuudenhalu.
Mutta enää ei normaalit työt tai harrastuksetkaan tuo tyydytystä vaan sitä haetaan kyseenalaisin keinoin rahan tai vallan avulla.
Viis siitä kärsiikö joku kunhan minä.

Kauneus puuttuu vähän kaikesta. Musiikista rakentamisen kautta pukeutumiseen. Pitää olla räikeää, äänekästä ja mahdollisimman paljon seksiä tai alastomuutta tihkuvaa josta on kauneus kaukana.
Tyylikkyys on heitetty roskakoriin.
Kun vertaa entisaikojen hienoa rakennustaidetta tai upeaa musiikkia sekä vähän muotiakin tähän nykypäivän trendiin niin surulliseksi tulee.

Kaikki tämä ja paljon muuta mitä nyt Suomessa, Euroopassa ja muuallakin tapahtuu näinä aikoina herättää kysymyksiä miten tästä voidaan nousta. Miten saadaan ihminen takaisin raiteilleen vai onko se enää mahdollista.
Pitääkö käydä pohjalla että voi nousta. Tosin kukaan ei pysty ennustamaan tulevaa eikä tiedä mikä se pohja on. Emme osaa ennustaa – vieläkään
Kaikista tilastoista tai laskelmista huolimatta ihminen ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Ei ole sitä kristallipalloa josta näkee tulevaisuuteen. Toisaalta ehkä se on ainoa hyvä asia. Koska ihmisellä on aikansa ja tehtävänsä mutta myös vapaa tahto jolloin pelko tai vihakin saattaisi muuttaa hänen valintojaan.

Tässä vähän sekalaista ajatuksen virtaa yön tunteina kun unimasa teki oharit jostain syystä.

Ei tietenkään koskaan saa yleistää koska me kaikki ollaan erilaisia ihmisinä. Ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä mutta ei myöskään sattumia vaan kaikella on tarkoituksensa. Elämän oppiläksyt on jokaisen itse käytävä läpi eikä niissä tunneta lunttilappuja.

Rauhaa rakkaat kanssakulkijat!