Lukijan kynästä: Mihin on kadonnut suomalaisten henkinen selkäranka?

Olen seurannut surullisena, miten suomalaiset perinteet, kuten kansallishymni ja Suvivirsi ovat viime aikoina kokeneet kyseenalaisia muutoksia. Esimerkiksi Finlandia-hymniä on laulettu korvaten ”Oi Suomi” sanoilla ”Oi Ukraina” tai ”Oi Palestiina”, samalla heiluttaen muiden maiden lippuja. Tämä tuntuu monille suomalaisuuden ja sen symbolien häpäisyltä. Samoin Suvivirteen on ehdotettu uusia sanoja, joissa perinteinen suomalaisuus ja kristilliset arvot korvataan esimerkiksi viittauksilla avaruuteen tai moskeijoihin. Näiden muutosten taustalla vaikuttaa ajatus, että uskonnolliset tai perinteiset elementit eivät sopisi nykypäivän monikulttuuriseen Suomeen.

Vaikka en itse ole uskovainen, pidän huolestuttavana, että kauniita hengellisiä perinteitä, kuten Suvivirttä pidetään vanhanaikaisina tai sopimattomina. Tämä kehitys heijastaa laajempaa trendiä, jossa suomalaiset eivät enää arvosta lippuaan, perinteitään tai kulttuuriaan. Esimerkiksi Mikael Agricolan päivänä on nähty julkisissa rakennuksissa Ukrainan lippuja Suomen lippujen sijasta. Tämä tuntuu surulliselta, sillä suomalaisuus on ainutlaatuinen ja arvokas osa identiteettiämme.

Erityisesti Finlandia-hymnin käyttö Palestiinan lippujen kanssa on herättänyt hämmennystä. Hymni on suomalaisuuden symboli ja sen laulaminen vieraan valtion lipun kanssa ei edusta tasa-arvoa tai voimaantumista, vaan pikemminkin kyseenalaista huomionhakua. Tällainen toiminta voi vesittää suomalaisen naisen arvokkuuden ja ylpeyden, jotka ovat perinteisesti ilmentäneet itsetietoista ja vahvaa identiteettiä.

Suomalaisuus on jotain, mitä meidän tulisi vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Olemme pieni, ainutlaatuinen Kansa ja perinteidemme, kuten kansallishymnin ja pyhien tapojen, säilyttäminen on tärkeää henkisen itsenäisyytemme kannalta. Jos mukaudumme liikaa muiden odotuksiin, saatamme kadottaa itsemme kansakuntana. Toivon, että voisimme jälleen laulaa ylpeinä ”Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa” ja kunnioittaa perinteitämme ilman, että ne tallataan tai muutetaan sopimaan kaikille.

Kiitos, että luitte ajatukseni. Toivon, että suomalaisuus voi jälleen nousta arvostetuksi ja vaalittavaksi aarteeksi.

Marjaana Virtanen