Tunnelmia sota-ajan Venäjältä

Venäjä ei ole virallisesti julistanut sotaa Ukrainaa vastaan, vaan kutsuu tapahtumia omien määritelmiensä mukaan "sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi". Näin ollen maa ei ole muodollisesti sodassa, mutta yleisesti ottaen tilannetta pidetään sotana, niin Venäjällä kuin sen ulkopuolellakin. Ukrainan sota on saanut runsaasti huomiota kansainvälisessä mediassa, eikä syyttä. Mediamaailman toimittaja vieraili toukokuun alussa yksityishenkilönä Venäjällä ja tarkkaili samalla, miltä elämä sodan toisella puolella näyttää ja tuntuu yli kolmen vuoden konfliktin jälkeen.

Matkustaminen Venäjälle – yllättävän helppoa?

Vaikka voisi kuvitella toisin, Venäjä ei ole rajoittanut ulkomaalaisten turistien matkustamista maahan – ei edes niin kutsutuista "epäystävällisistä maista", joihin Suomikin kuuluu. Osittain matkustaminen on jopa helpottunut, sillä elokuussa 2023 Venäjä otti käyttöön sähköisen viisumin, jota voi hakea suoraan verkossa ilman kutsua tai asiointia maan edustustossa. Perinteisiäkin viisumeita on yhä saatavilla, mutta lyhyille matkoille sähköinen viisumi on yleensä kätevämpi ja edullisempi.

Suomessa asuvalle matkustaminen on kuitenkin aiempaa vaivalloisempaa. Suomen suljettua maarajan on etsittävä kiertotie. Lyhin reitti kulkee Viron Narvan kautta, mutta puskaradion mukaan rajalla saattaa joutua jonottamaan tuntikausia – eikä ole varmuutta, ehtiikö rajan yli ennen kuin se suljetaan yöksi. Me matkustimme puolisoni kanssa Venäjälle Georgiasta käsin. Lensimme Sotšiin, jossa rajatarkastus sujui vaivattomasti. Sieltä jatkoimme matkaa Moskovaan ja edelleen puolisoni kotikaupunkiin, suomalaisille melko tuntemattomaan ja kaukaiseen Saratoviin.

Olympiarenkaat Sotšin lentoaseman sisäänkäynnillä muistuttamassa vuoden 2014 talvikisoista.

Elämää sodan varjossa – vai varjotta?

Moskovaan saavuttuani ensimmäinen huomioni kohdistui kommunikointiin. Venäjän kieltä vain auttavasti osaavana, tuntui siltä, että englantia puhuttiin tai haluttiin puhua entistäkin vähemmän. Venäläisten englannin kielen taito ei ole kansainvälisesti vahvimmasta päästä, mutta suurkaupungeissa englanniksi asiointi on yleensä ollut ainakin kohtuullisesti mahdollista. Ehkä syynä on länsimaalaisten vierailijoiden vähyys – matkallani en törmännyt yhteenkään. Vastaavanlaista koin Pietarissa korona-aikana.

Muuten sotaa on katukuvassa vaikea havaita. Elämä vaikuttaa kulkevan tuttuja ratoja, ja useista uutisista poiketen kaupoista löytyy tavaraa – jopa kansainvälisiä ja länsimaisia tuotteita, joita ei Venäjältä odottaisi löytyvän. Vaikka monet brändit ovat virallisesti poistuneet markkinoilta, edelleen löytyy esimerkiksi ranskalaisia, espanjalaisia ja italialaisia viinejä. Puutetta ei ole havaittavissa, eivätkä ihmiset näytä voivan huonosti.

Sopimusvalmistusta, bulvaaneja ja kopioita

Venäjällä myytävien länsimaisten tuotteiden alkuperää on usein vaikea arvioida. Osa saattaa tulla kolmansien maiden kautta, osa olla paikallisesti valmistettuja lisenssillä – tai ilman. Yleisesti tiedetään, että pakotteiden ulkopuolelle jääneissä maissa toimivat bulvaaniyritykset ostavat tuotteita vain välittääkseen ne eteenpäin Venäjälle. On vaikea uskoa, että kaikki eurooppalaiset viinit olisivat paikallista tuotantoa, vaikka etenkin Kaukasuksella viinintuotantoa on jonkin verran.

Myös brändikopiot ovat lisääntyneet. Esimerkiksi suomalainen Oltermanni-juusto on Venäjällä saatavilla, mutta uudella nimellä ja erilaisella koostumuksella. Vuoden 2014 ensimmäisten pakotteiden jälkeen myynnissä oli vielä paikallisesti tuotettua "Oltermannia", mutta nykyisin myös nimi on vaihtunut, vaikka tuote muistuttaa alkuperäistä.

Kadonneet brändit ja korvaavat konseptit

Länsimaiset ravintolat ja kauppaketjut ovat suurelta osin poistuneet katukuvasta, mutta eivät täysin. Esimerkiksi pikaruokaketjut Burger King ja Subway sekä vaateliike New Yorker ovat edelleen toiminnassa. Myös ranskalainen vähittäiskauppaketju Auchan on pysynyt maassa. Monet entiset brändit on korvattu kotimaisilla vastineilla, jotka saattavat muistuttaa visuaalisesti tai konseptiltaan edeltäjiään.

Saratovissa vastaamme tuli edelleen jopa suomalaisia kenkiä myyvä liike. Epäuskoisina astuimme sisään – ja toden totta, hyllystä löytyi Janita-naistenkenkiä. Valikoima oli tosin suppea, ja suurin osa tuotteista muuta alkuperää. Myyjä vitsaili ja kysyi, voisinko hankkia lisää suomalaisia kenkiä myyntiin. Google kuitenkin kertoi, että Janita-kenkien valmistus päättyi jo vuonna 2018, joten kyseessä oli vanhaa varastoa. Silti suomalaisuus näyttäytyy Venäjällä edelleen laadun takeena. Siksikin on sääli, että kauppasuhteet katkaistiin.

Suomalaisia kenkiä myyvä liike Saratovissa.

Sodan näkyvät kasvot

Sodan näkyvin ilmentymä katukuvassa ovat armeijan rekrytointimainokset. Julisteet lupaavat hyvää palkkaa – noin 2 000 euroa kuukaudessa – mikä on Venäjällä korkea, ja monilla alueilla erittäin korkea, palkka.

Syksyllä 2022 toteutettiin myös 300 000 reserviläisen liikekannallepano. Vaikka Ukrainan kaltaista pakkomobilisointia ei ole ollut, myös Venäjällä palvelusta vältteleviä on etsitty esimerkiksi julkisilla paikoilla ja kuntosaleilla. Moskovassa on kerrottu käytettävän kasvojentunnistusta metroissa. Uusia mobilisaatioita ei ole sittemmin toteutettu, ja useasti on toistettu, että vapaaehtoisia riittää. Reserviläisiä ei saa lain mukaan lähettää ulkomaille, mutta heitä voidaan sijoittaa Venäjän itseensä liittämille entisille Ukrainan alueille. Huhujen mukaan reserviläisiä olisi myös Venäjän edelleen tunnustamalla Ukrainan alueella, mutta tietoa on hankala vahvistaa.

Armeijan rekryjuliste, jossa vuoden palvelus alkaen 5,2 miljoonaa ruplaa eli noin 57 000 euroa sisältäen allekirjoitus- ja muut palkkiot.

Turvatoimet ja droonien uhka

Vaikka sotaa ei arjessa helposti huomaa, sen vaikutukset tuntuvat esimerkiksi turvatoimissa. Tapahtumat ja turistikohteet ovat tiukasti vartioituja. Reilun vuoden takainen konserttitaloammustelu huomioiden, tämä on ymmärrettävää. Voitonpäivän alla vierailimme Moskovassa, ja osa Punaisesta torista oli suljettu jo viikkoa ennen juhlaa. Lisäksi mobiilidatayhteyksiä rajoitettiin keskustan alueella useina päivinä.

Toinen uhka ovat droonit. Ukrainasta tai Ukrainaa tukevien tahojen toimesta lähetetyt droonit voivat lamauttaa muun muassa lentoliikennettä. Yhden tällaisen iskun koimme vierailumme aikana, jolloin useat lentokentät suljettiin kahdeksi päiväksi. Venäjän puolustusministeriö kertoi ampuneensa alas yhteensä satoja drooneja eri puolilla maata. Onneksemme omat lentomme eivät osuneet näihin päiviin. Tapaus oli laajuudessaan poikkeuksellinen, mutta vastaavanlaisia pienempiä sattuu ajoittain eri puolilla Venäjää, erityisesti Saratovin kaltaisilla alueilla, joissa on sotilaskohteita.

Sananvapaus ja hiljainen enemmistö

Jos tuntuu, että meillä lännessä Ukrainan sodan todellisia tapahtumia peitellään, niin jonkinlaista sotasensuuria on myös Venäjällä. Sotaa vastustavia julkisuuden henkilöitä voidaan leimata ulkomaisiksi agenteiksi, heidän musiikkinsa katoaa mediasta ja nimet poistetaan julkisista tiloista. Useat kriitikot ovat muuttaneet pois maasta. Lailla on kiellettyä kutsua erikoisoperaatiota sodaksi tai halventaa Venäjän armeijaa.

Tavalliset kansalaiset eivät juuri puhu sodasta. Aihe on arka, ja keskustelut jäävät lyhyiksi. Tästä syystä on vaikea arvioida sodan todellista kannatusta. Monet äänekkäimmistä vastustajista ovat poistuneet maasta, mutta myöskään sodan tukijat eivät juuri tuo kantaansa esiin. Suurin osa kansasta lienee hiljainen enemmistö. Ehkäpä maan värikkään ja usein vaikean historian vuoksi monet ovat tyystin väsyneitä politiikkaan ja haluavat vain elää omaa elämäänsä.

Saratovin Voitonpuistossa sijaitseva muistomerkki suuren isänmaallisen sodan eli toisen maailmansodan itärintamalla kaatuneille. Lähes jokaisesta venäläisestä kaupungista löytyy vastaavanlainen puisto.

Yhteenveto

Kaikista pakotteista ja eristämisyrityksistä huolimatta Venäjä on onnistunut torjumaan sodan vaikutukset kansalaisten arkeen melko hyvin. Ainakin tähän saakka häiriöt ovat pysyneet pääosin lievinä tai lyhytkestoisina. Ehkä juuri siksi ihmisten reaktiotkin ovat maltillisia. Yli kolme vuotta on kulunut, eikä kukaan tiedä, kuinka kauan sota vielä jatkuu. Toivottavasti ei enää kauan. Tätä toivovat myös monet tapaamani venäläiset – ja varmasti lukemattomat muutkin.